Ihanan syysloman jälkeen oli tuskaa palata kouluun. Ei voi mitään. Kovasti yritin motivoitua, mutta eihän siitä mitään tullut. Kun ei kiinnosta, ei kiinnosta.
Päivää piristi kummasti, kun törmäsin yllättäen 4:seen. Se hymy!! Olin sulaa vahaa. En voi käsittää, miten joku poika voi olla niin välitön ja lämmin, vaikka ollaan puhuttu ehkä 2 kertaa aikaisemmin ja hädin tuskin toistemme nimet tiedetään. Sopivan poikamainen ja suloinen, silti pitkä ja sopivan harteikas. Vaalea. Hyvä kroppa harrastusten perusteella (pitäisiköhän kiinnostua uinnista?). Vaikka olenkin häikäistynyt upeasta ulkomuodosta sekä mukavasta ja rennosta olemuksesta, vakuutan että aikeeni ovat kunnialliset. Toistaiseksi.
Tuore poikaystäväni, Poika numero 2, on kiireinen tämän viikon. Kuin myös minä. Nähdään vasta viikon loppupuolella, perjantaina näillä näkymin. Tekee varmaan ihan hyvää, vietettiin nimittäin viikonloppu perjantai aamusta sunnuntai iltapäivään asti 24/7 yhdessä. Ja lisäksi 2 lähtee Thaimaahan pariksi viikoksi. Hyvä ottaa etäisyyttä.
God damn, nyt vaan mietin tuota nelospoikaa. Miksi, miksi, miksi aina kun aloittaa uutta suhdetta jonkun kivan kanssa, löytyy AINA joku komeampi, kohteliaampi ja muuten vaan ihanampi? Luonnonlaki ilmeisesti.
Varattuna riittää kysyntää. Näin se vaan on. (Jos ei oo hirveen ruma.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti